Sittnikow Huutokupat
Pentti Sittnikow

DEISMI 120S JATKOSSA KERTOO NÄKEMYKSISTÄNI , niin lehdissä julkaistuna kuin artikuloiden sivuillamme!
Ja toivonkin, että kommentoit artikkeleitani,
kiitos tack!



DEISMI 120s

 Kivut yläruumiissani antoivat aiheen epäillä jotakin muutokseen

viittaavaa, mutta mitä, (sen ratkaiseminen) kyseinen tulos/sen selvittäminen ei käynyt edes mielessäni hakeutuessani lääkäriin. Siellä verinäytteiden ja lisätutkimusten perusteella
todettiin mm. muutokset hemoglobiinissani sekä kohonneet valkuaisarvoni.

Sain lähetteen Sipoon terveyskeskuksesta sisätautilääkärille Porvooseen 13.05.09 klo. 9.30. Minut ohjataan yksinäiseen huoneeseen, jossa kerrotaan mitä lisätutkimukseni tulevat sisältämään:

”.... ja näin edetessämme tulee selviämään oireiden syy. Me tarvitsemme Teistä luuydinnäytteen”. Ennen operointia lääkäri Rask otti ohjat kiitettävällä tavalla käsiinsä ja jopa potilasta rauhoitellen tilanteen täysin hallintaan, josta tulen aina muistamaan hänet arvosanalla ”erinomainen”.


Klo 9:46 tohtorini kysyy minulta, tiedänkö syyn tutkimuksiin, johon ajattelin leikkisästi vastata, että ”tulin sairaalaan kai kun olen sairas” ja ajattelin jatkaa tyyliin ”olenkin lapsuudesta asti tuntenut päässä olevan jotain vialla”, mutta huomattuani lääkärin vakavan ilmeen lopetin hurskasteluni ja jatkoin vakavana tuomioni kuulemista.

Lääkäri jatkoi: ”On erittäin raskasta saattaa tietoonne seuraava diagnoosi sairaudestanne, eli olette sairastuneet myeloomaan” ja mietin mielessäni, mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa. Aikamme keskusteltuamme sain tietää sairastavani pahanlaatuista luuydinsyöpää, joka on edennyt 
(M-Komponentti) -40%. Maallikolle nuo prosentit yleensä tuovat aivan muuta mieleen, mutta kohdallani se tarkoittaa luuytimeni vaurioitumisprosenttia. Lisäksi, haurastuneiden luideni takia kehossani on yksi katkennut kylkiluu. Nimenomaan tuon kylkiluun katkeaminen ja sen aiheuttama kipu oli syyni hakeutua lääkäriin ja kuin sattumalta löytyi tuo syy luiden haurastumiseen.

Myelooma

Olen kuin vanki joka on saanut tekosistaan kuolemantuomion ja sisälläni oleva oikeuslautakunta tulee aikanaan päättämään täytäntöönpanopäivästä.

 Seuraavat sairaalakäyntini ovat 25.05.09 klo 9:00 sekä 16.06.09 klo 9:00.

 Tulen jatkamaan muuttuvasta kunnostani kertomista näillä sivuilla.

Porvoon sairaala 19.05.09  klo.9.00 

Menin sairaalaan sisään lippis tietysti
väärin päin päässäni. Sain ohjeen mennä sisätautien polille, jonne
ilmoittauduin. Siitä sitten huoneeseen, jossa lisäkseni oli kolme potilasta,
joilla kaikilla oli jonkinlainen hoito meneillään. 

Sairaanhoitaja ohjasi minut sairaalavuoteeseen,  jossa sitten koin tuon ensimmäisen, reilun tunnin kestäneen sytostaattitiputuksen. 
Tätä ennen sekä jälkeen otettiin verikoe ja mitattiin kuume.

Edellämainittujen hoitojen on yleensä todettu aiheuttavan viiden
päivän uneliaan olotilan ja oksentelua,
mutta kohdallani Luoja on ollut armollinen
ja säästi minut molemmilta lisävaivoilta. Jatkoimme erillään muista
potilaista omaehtoisen kotipiikittämisen harjoittelua,
mutta tuonkin olin jo kotonani opetellut, joten kaikki muotoseikat ok. Piikki joka päivä on nipistävä
elämänkumppani, mutta voin todeta ettei se voita vaimoani ”piikittelyssä”.

Ulkona tapasin kaksi potilasta, jolla toisella oli tippa mukana. johon totesi, että ”on se kumma, että vaikka en ole kossuihmisiä, minulla on haimatulehdus.
Johon väliin huuteli eräs pitkäletti: ”ja minä taas olen päättänyt
lopettaa entisen tenuelämän mikäli tästä selviän”. Kaksi niin erilaista
näkemystä, mutta diagnoosi sama. Mitä tuohon sanomista?

 25.05.09 Käynti Porvoon sairaalassa, jossa tapahtui ohimarssi labraan. Toimitin sinne keltaisen, noin kahden litran pullon, josta todennetaan mahdolliset muut
syöpäni aihettamat sisäelinten vauriot. Tuloksia ei tiedossani  30.05.09
mennessä, joten odotellaan.

 




Syöpätautien klinikka.

08.06.09 Meilahti klo. 10.45 Palliatiivisen hoidon yksikkö, olin
varautunut kysymyksineni jo kaikkeen mahdolliseen, kunnes
huomasin lääkärin ottaneen hoitoni täysin hallintaansa ja  näin
etenimme johdonmukaisesti kohti sädehoitoja, joita tullaan kehooni
antamaan vasempaan (katkennut) kylkiluuhun kohdistaen, sekä selkä-
rankaani jossa on todettu painaumia.  Näiden toimenpiteiden takia
otettiin kehostani erinäinen määrä verikokeita, sekä röntgenkuvia.

Viikkoni tulee jatkumaan siten, että palailen Meilahden sairaalaan

12/13 päivänä kuluvaa kuuta, jolloin saan sekä sädehoitoa, että
sytostaattitiputukset.

Ja voihan poijjat tulihan niitä lääkkeitä hippasen lisää tuohon nyt
päivittäiseen

pillerimäärääni, joka on siis 34 kpl+piikki. Alkaa pillerimääräni
per/hoitopäivä olemaan

jo tuon 40 kappaletta, mutta ruokahaluuni tuo ei ole kovastikkaan vaikuttanut, eli ei pillereillä elä sittenkään. 
Vaaditaan siis mamman tekemää hyvää
kotiruokaa!

 


Ja Lemminkäisen sanat elävät nykypäivänäkin, mutta on muistettava sanojen sisältö ja annettava
ajatuksen kulkea.
// Huom. Kirjoitin tuon  täsmälleen sellaisenakun se oli  Kalevala kirjassa!//

 

Sanovi sanalla tuolla,Lausui tuolla lausehella;
 Tuoltapa aina armot käyvät,
Turvat tuttavat tulevat.

Ylhähältä taivahasta Luota luojan kaikkivallan. Ole nyt kiitetty Jumala
Ylistetty, luoja yksin .
Kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti
Noissa tuskissa kovissa, Terän rauan raatamissa!

Siitä vanha Väinämöinen vielä tuon sanoiksi virkki;Elkätte, etinen kansa, Kansa vasta kasvavainen
Veikaten venettä tehkö,
Uhkaellen kaartakana;Jumalas on juoksun määrä,
Luojassa lopun asetus. Ei uros osoannassa, Vallassa väkevänkänä!

KALEVALA HAAWA.

 Noilla Väinämöisen viisailla sanoilla on on ”jouhevaa” aloittaa, muuten niin tapahtumarikas viikko.

Miten lainehille laskitkaan, ja  juhannusta viettämään käy kansa kokoääreen juhlimaan, mut aamuntullen lasketaan
ken mukana ei ollutkaan, vaan päätyi juhlaan ainiaan!


PORVOON sairaala 16.06.09
Kova kun luulee olevansa, kyllä kovuus karisee,
hitto kun ovet narisee.

1. Laboratorioon klo.900 verikokeita ja ei meinannut suoni löytyä ekalla, joten voihan rokko kun tuo tökkii kuin ”sokko”
 (vain runollisesti, kuitenkin kaikki meni todella hyvin).

Verinäytteet oli otettava, jotta  tiedettiin sytostaattitiputusten suhde kehossani  ja/tai mitä tulisi tehdä jatkoon ja näin
etenin tiputukseen, joka osaltani kesti noin  reilun tunnin. Kehooni
loroteltiin lääkettä ja minä poika luin lehteä
kunnes silmilleni pompahti  päivän ”kunkkujuttu” :
valehteleeko Matti Vanhanen ja pitääkö Korhonen heittää politiikkojen ”kaatopaikalle”, enpä taida ottaa kantaa tuohon keskusteluun. Joten suljin lehden ja jäin odottelemaan seuraavaa toimenpidettä, joka hippasen jänisti.

Ja näin saapuikin tuo ”luottolääkärini”, jolle olen useasti todennut, että
kipeetä saa tehdä muttei hylätä.

Tohtori ottikin luuydinnäytteen rintalastastani (kohta) ja näin kuulenkin
joidenkin päivien kuluessa mitä >>myelooma<< ”kaverilleni”
on tapahtunut (onko se saatu häädettyä tai pysäytettyä portille), no
odotellaan, odotellaan.

Tuo 16.06.09. Oli yksi raskaimmista hoitopäivistäni,
mutta kuulani kesti sen!

17.06.09 Klo.900  Viipalekuvaus MEILAHDESSA, nopea ja kivuton toimenpide, josta kuulen tuonnempana.

18.06.09 MEILAHTI  klo. 15.00 Sädehoitoa painuneeseen selkärankaani. Sain muuten kehooni kolme tatulointipistettä,
joista hoitohenkilökunta kohdistaa sädehoidot kehooni. Oli nopea täysin kivuton toimenpide ja näitä sädehoitoja tulen saamaan

Meilahden sairaalassa 22, 23, 24, 25.06 09, että kyllä meitsistä tulee
valoisa ja sädehtivä kansalainen.

No enpä tässä muuta kun, että jatketaan tuonnempana kun on kerrottavaa.

Nyt kun olen sinut tautini kanssa
(mikäli koskaan voi olla taudin kanssa sinut),
niin olen havahtunut ajatukseen, miten lähellä elämänlankani loppu oli sairauteni alkuvaiheessa, no ehkä en halunnut sitä tietääkkään ja lisäksi salasin läheisiltäni tuon tiedon, koska havaitsin heidän reaktionsa sairauttani kohtaan.  Eli tuo M.komponentti joka kehossani
oli -40% ei olisi saanut ylittää tuota  -50% ja  tuo-10%- lisäys kohdallani olisi tarkoittanut mahdollisesti exit –Ja niin olisi tämäkin artikkeli kohdallani jäänyt kirjoittamatta-,> niin se elämän lanka
on ohut ja arvaamaton itse kunkin kohdalla, kun sairaus ja/tai mikä tahansa elämää lyhentävä uutinen kohtaa todellisuuden.
Sädehoitoni Meilahden sairaalassa ja luustoni koki oikein
jumboluokan vastaanoton.
Sädehoito vähentää sekä luustokipuja, että tappaa ”pöpöjä” kuten
rötgenhoitaja tuon siteerasi.

JA TÄSSÄ TÄMÄ VARSIN KUNNIAKAS  SÄDEHOITOLISTANI, että Helsinki tuli nähtyä!

18.06.09 klo15.00 >>  22.06.09 klo. 15.30 >> 23.06.09 klo.11.50<< 24.06.09
klo.12.00<<

25.06.09.klo. 8.30 .  Ja kun nuo sädehoitokerrat olin kehooni saanut niin tuntuikin, että olen kylän säteilevin lippis-stara, vaan lieneekö tuo kuitenkaan totuus se jää nähtäväksi.

Kiitollisuudella oikea käsi sydämelläni voin vain hiljaa kiittää Teistä
jokaista,-Teitä jotka olette lähestyneet minua esirukouksin, kirjein, sähköpostilla,tekstiviestein sekä henkilökohtaisin tapaamisin ja siten vahvistaneet uskoani tulevaan. En jätä huomiotta niitäkään, jotka
eivät rohkene lähestyä vakavaa sairauttani, vaan miettivät sitä yksinäisyydessään. Ja tuo rakastamani ylihuolehtiva  vaimoani
Sinikka yllättyy kun kannan sille kiitoksena ”joskus” KUKKASEN!.

Kuin vastauksena pyyntöihinne sain tiedon lääkäriltäni (23.06.09), että
lääkitys sekä hoidot ovat pysäyttäneet
”tuhoatekevän myeloomakaverini” ja näin jatkan elämääni kohti
”säteilevämpiä” päiviä, joskin iäti muistaen, että tuo
”kaverini” on hävittänyt avaimen eikä pääse sisältäni koskaan ulos.

Hyvää ja tervettä kesää toivottaen.  PKS (ortPKS) >>Tuo myelooma, ei sittenkään kaverini!<<

 JATKETAAN TUONNEMPANA. Moi,moi


06.07 .09 klo.900   Hematologian poliklinikka.

Meilahden sairaalan yhdestoista kerros, jossa kävimme läpi mm. tulevaa kantasolusiirtoani, sekä  terveydentilaani noin yleisesti.  Lääkärin huomio
kiinnittyi tämänhetkiseen terveydentilaani ja totesikin, että
siihen on saatava parannusta ennen kanta-
solusiirtoihin ryhtymistä, no odotan muutosta parempaan.
Tuo kantasolusiirtoni ja raskas hoitoni on päätetty aloittaa
syksyn aikana. (elo/syyskuussa, mikäli kuntoni on kohonnut)
Se mikä jäi mietityttämään tuosta syksyn ”laitostamisesta,
on tuo minun eristäminen yksiöön,- yksiöön  josta remontin aikana on
ulkoilman näkeminen mahdotonta, lisäksi vierailijoiden
on pukeuduttava asianmukaiseen ”bakteerittomaan” asuun, no
tuo on varmasti parhaakseni, koska kehoni ei siedä minkään-
moisia ”pöpöjä” hoidon kestäessä. Mutta kun luulin jo pelini olevan
pelattu, mainitsi tohtorinna että mukaan yksiööni voin ottaa, niin
tietokoneen, musiikkisoittimen, kun paljon luettavaakin, että voihan
kaali miten viisaana palaankaan taas seuraanne,
siis kuukauden luettuani.

 En marmata vaan tyydyn kohtalooni,- kohtaloon jonka Vapahtajani-
on armokseni määrännyt.

 

07.07.09. Rötgen Sipoo terv/keskus, jossa yläleukani kuvattiin ja kysyinkin hoitajalta, että onko koppani sisällä mitään jota kuvata, jolloin hoitaja esittivastakysymyksen
>> onko teillä tekohampaat?
 ja tuosta kysymyksestä  oivalsin, että kuvaus koskisi loksuvaa leukaani. Ja tuohon tekohammas-
kysymykseen vastasin kieltävästi, eli vaikka päässäni on noita
”irtomuttereita” niin hampaani ovat ”tiukasti” omiani, mikäli hammaslääkäri ei poista niitä, kuten
hiuksilleni (vähäisille) tulee hoitojen aikana tapahtumaan

.

Hammaslääkäri 02.07.09 klo 10 00, jolloin todettiin paikkauksen lomassa, että saan pitää hampaani.

Hammashoitola 03.07.09 klo 10 00  ”rapsutusta” hammasrivistölle kestäen
”vain” tunnin, no eihän toi tunti ole kun 60-minuuttia ja siten prosenttuaalisesti
pieni osa ajallisesta elämästämme,- ajallisesta elämästämme,  joka on
uhanalainen kivuliaan sairautemme seurauksena.

Hyvvee kessee kaekille, niin myös Maikille.

JATKUU…
14.07.09 klo. 9.30  Porvoon sairaala, jossa jälleen noi
piikit ottivat yliotteen kilpailtaessa kumpi antaa periksi ja
kyllä se niin kävi että minun oli annettava periksi sekä
verinäytepiikille, että tiputukseen tarvittavalle kämmen-
piikityksellekkin . Mutta kun se piikki sitten on ihoni alla ja loikoilen
vuoteella odottaen tuon parantavan ”liemen” vajumista kehooni
reilun tunnin verran, niin ajatuksesi ovat useasti hukkateillä ja
mietiskelet yhtä sun toista elämään liittyvää, useasti etsin
syytä sairaudellesi ja sen tarkoitusta -tarkoitusta- jo siksikin,
että meitä sairastuu myeloomaan sataatuhatta henkilöä kohti
vain 3-4-henkilöä, eikä kuusi kuten jossakin tilastossa väitettiin.

 LISÄKSI

 Mietin useasti Niklas poikaamme, jonka menetimme 2003 (exit).
Olinko sittenkin Nikin kasvattajana liian hauras, lojaali, itsekäs
tai välinpitämätön ja näin maksan virheistäni,-mikäli näin on-,
niin tulen hyväksymään sairauteni kaikinpuolisesti oikeutettuna!
Tuo Nikipoikani tuppasi useasti lohkaisemaan, että
mulla on faijan geenit, mikä tuon perimmäinen sisältö oli,  jäi
minulle ikuiseksi arvoitukseksi Nikin varhaisen maallisen
poistumisen myötä.

 VAIN 3-4 SAIRASTUU SATAATUHATTA KOHDEN.(myeloomaan)

En tiedä mitä tuohon sanoa, mutta ”harvinainen” kai olen ollut
aina, kaippa sitä olen sairauteni kautta jatkossakin,
no voihan klimppisoppa.

 
HARMAHTAVAAKIN HARMAHTAVA SYKSYNI 2009.

Ikävää, sillä joudun syksyllä kuukaudeksi eristetyksi ”omaan
yksiööni” Meilahdessa (srl), joten voihan vanha vaseliini!

 MITÄ TAPAHTUI?

Tuosta terveydentilastani ovat positiivisesti hämmästyneet
niin lääkärini, kun terveydenhoito laajemminkin, joten voihan
Törnävän kaljatehtaat ja ”absolutisti syöpäpotilas”.

Tulen järjestämään tuonnempana ”tietovisan” aiheesta, myelooma
(eli pahanlaatuinen luuydinsyöpä)>> mye eloo mairittelen<<!

Vastaukset sähköpostiin>> info@sittnikow.fi<< tai vaikka puhelimitse

0400-790949  Arvomme elokuun lopulla kaikkien vastanneiden kesken kaksi juhlavaa KALUSTENEUVOS-palkintoa. Siispä
vielä kertaalleen tuo sp-osoite >>info@sittnikow.fi<<
ja vastauksesi sinne
//myelooma= mye eloo mairittelen// ja olet mukana arvonnassamme.
Niin käytäppä omaa mielikuvitustasi ja asennoidu sijaani,
tai ole muuten vaan ”nerokas”!

 SP-ARVONTA ALKAA 23.07.09, jolloin olen vielä maisemissa.

 JATKETAAN TUONNEMPANA, kun uutta ilmenee.

Kesäistä jatkoa kaikille tasapuolisesti



Kuin muistutuksena ihmisen olosuhteiden muutoksesta
kohdatessaan vakavan sairauden, - sairauden jota ei osannut odottaa, saati epäillä.


SAIRAUTTANI EI VIELÄ DIAGNISOITU.

Tallinna 22-23.04.09 Olin loosivierailulla ja koin kuntoni
siinä määrin hyväksi, että toimin aamulla jonkinlaisena
”herätysvääpelinä” ryhmämme muille jäsenille.
 Markku, eräs ryhmän jäsenistä totesikin, että äijä oli terästä vielä
tuolloin. Häviävää on kansanperinne kohdallani..


TÄLLÖIN JO TODETTU DIAGNOOSI.
PS-puoluekokous Seinäjoki 16-17.05.09  Tuolloin tunsin jo
kuntoni heikenneen siinä määrin, että  jouduin jättämään
kokouksen kesken ja palaamaan ennen aikojaan turvalliseen
kotirintamaan. Muiden jäädessä tekemään kabinettisopimuksiaan,
jotka näin jälkikäteen todeten tuntuvat kovin koblatuilta ja siten
hyvin mauttomilta. No saamani luottamustoimet ovat kohdallani
kiitoksen arvoinen, -kun tuo kuntoni vaan kestäsi haasteet!


TÄLLÖIN EI SAIRAUTTANI VIELÄ  DIAGNOSOITU.

Ja voihan nujakka, huhtikuussa treenasin tulevaa kesäyön marssia
varten noin. 15-kilometrin kävelyreissun, mutta tuolloin jo tuntui, ettei
kaikki ole sittenkään kunnossa ja näin kesäkuulle suunittelemani
(05-06.06.09)
marssi jäi kohdallani toteutumatta. Tuo marssi sotilasjoukkueessa
olisi tarkoittanut 30-kilometrin yömarssia sotilasvarustein, lisättynä
10-kilon painoinen kantamus. No nyt minä kantelen sisälläni tuota
terveyden estävää ”myeloomakaveriani”, joka on henkisesti ainakin
1000-kiloinen.

Edellä mainittujen nopeiden elämäntilanteiden muutosten edessä ihminen tulee sekä alistuvaksi, että nöyräksi sairaudelleen ja muuttaa
asenteensa elämänkatsomuksellisempaan suuntaan; Mihin me kukin
aikanaan päädymmekään, vain lähtöjärjestys on epäselvä!

 Kuin varoituksena tänne loppuun!

Kokemuksen kautta, mikäli joudutte sairauteenne ottamaan päivittäin
eri valmistajien lääkkeitä, niin tutustukaa huolella sivuvaikutuksiin ja
toimikaa ohjeiden mukaan. Kas yksi aiheuttaa ummetusta (tuskallinen), yksi taas unettomuutta ( voi kun sais nukuttua), toinen taas ärtyisyyttä (voi vaimo/mieskumppania). Mites ne vanhukset jotka eivät kykene itse ilmaisemaan tuntojaan (dementia, alzheiner tms), vaan hammasta purren sinnittelevät vielä noiden sivuvaikutusten tuoman tuskan keskellä.
OTETTAKOON TUO VANHUSTEN JA YMMÄRTÄMÄTTÖMIEN OSALTA HYVIN VAKAVASTI, KOSKA NÄIN VOIMME KUKIN AUTTAA LÄHIMMÄISTÄMME KONGREETTISESTI,
sillä he eivät tiedä
miksi sattuu kun juuri saivat tablettinsa, ettei sattuisi!

 Porvoon sairaalaan 12.08.09  Verikokeet ja tippa!

PALAILLAAN .

Terveiseni kaoottiselta ja kysymysmerkkejä täynnä olevalta
suunnalta, suunnalta, jonka tulevaisuuteen lääketiede sekä
luja usko luovat vankkumattoman pohjan. On olemassa asioita,
joihin haluan ja ”itsekkäästi” vaikutankin, se mitä ne maanpäällisessä
kaikkivoipaisuudessaan ovatkaan, jätän luojan harkintaan.
Hoitoni etenee positiivisin merkein kohti kantasolusiirtoa, joka
näillä näkymin toteutuu ennen vuodenvaihdetta (09/10). Terveyteni on
kohonnut jonkin verran ja esteitä kantasolusiirrolleni ei liene, niin
ei liene mikäli nuo ”emakko, possu ja/ tai sikamaiset” flunssaviirukset
eivät kehoani tavoita ja siksi olenkin kieltänyt jalkojani kääntymästä
isohkoihin massatapahtumiin, joissa on vaarana saada jokin esteellinen
lievempimuotoinen tarttuva infektio…

Porvoon sairaala 12.08.09 klo 9.30 labra, jossa luovutin vertani
yhteentoista
(11) lasimittaan. Näistä kuusi mittaa käsitti infektiotutkimuksia
eli olisiko kehossani jokin sellainen bakteeri, joka estäisi siirron -
JIPPII
EI LÖYTYNYT!

Klo 10.00   Tiputus ja kun pyysin hoitajani laittamaan pullooni ”viinaksia”,
en ymmärtänyt lainkaan hänen kieltäytymistään, joten tyydyin ottamaan
vastaan tuon ” kännittömän litkun”. Tuula ja Veka, rauhoittukaa ei ne jakele viinaksia.

 Turkulaiset teki kauppaa;  Ostaja halusi lammasta, kehuen sitä ja onneton myyjä vastasi, että kyll määki (tarkoittaen pitävänsä myös lampaasta) ja ostajan havainto kiinnittyi määkimättömään lampaaseen ja nosti petosyytteen myyjää vastaan.  Voihan ”mummon lihapullat”.

12.08.09 "Kotia kohti" totesi kirjassaan Hilja Haahti ja niin me Sinikan
kanssa matkimme Hiljaa ja poistuimme kotia kohti.

 Hoitojen välillä sai ”leegoni” (hampaani) kaksi uutta paikkaa, lienevätkö tarpeen, aika näyttää!

21.08.09 Meilahti labra, sydänfilmi, röntgen,luuydinnäyte.

31.08.09 Meilahti sydämen ultraääni …
 NÄISTÄ KIRJOITTELEN VIELÄ!


21.08.09 Synkkä perjantaipäiväni.
Olen mietiskellyt (ehkä naivistikin)
 useasti, miksi
meitä potilaita ”revitään samana päivänä” joka kehon kohdasta. Johtuneeko se siitä, että hoito-
henkilökunta olisi sittenkin tulosvastuullinen
ja näin maanantaipalaveriin tulee saada ”sulkasato”,
josta tökitty ja huonovointinen potilas saa maksaa  kiputuntemuksin, mene ja tiedä.

9.45 Sydänfilmiin. No löytyi se sydämenikin, vaikka
olin jo vakuuttunut, ettei sellaista kehostani voi löytyä. No jääköön kommentitta, miksi noin ajattelin - osa ymmärtää, osa ei!

 10.15 Rötgen, jossa jälleen todettiin selkärankani murtumat. Murtuma on laskenut pituuttani neljä (4cm) senttiä. Kivuista en järeämmin huutele, kas huudelkoon hevonen sillä on isompi suu. Katkennut kylkiluuni ei vaan tunnu luutuvan, no katsotaan mitä tuo kantasolusiirto meikussa tuo muassaan  (30-päivää eristettynä). 

Se on todettava,  että terveydenhoito ja luja usko tulevaan auttaa tässäkin. Lääkärini Rask saanee suurkiitokseni hoidoista, hoidoista, joiden tuloksista on useat hämillään. 
Hyvä niin.

Olisiko se niin, että olen se eka myeloomapotilas, potilas, joka taisteli itsensä  -40% m-komponentista (raja kuolemaan 50%) aina
noin 20%:iin, mitä tuohon sanomaan. Kun poistuin Raskin luota
ja käteltyäni häntä tokaisin, että perästä kuuluu ja näin aionkin toteuttaa
virkamiehen ”lahjonnan” henkilökuntineen. Soittakaa te lehdet paikalle, kas politiikassa on yksi kirjoittamaton laki, joka kuuluu seuraavasti;
pääasia, että puhutaan. Kuulijan ja lukijan vastuulle jätettäköön
ymmärtääkö hän ”eideetikkona” rakastamani deismin sisältöä?
Tulen selventämään nuo sivistyssanaston käsitteet,
mutta nyt jätän teille hippasen duuneistani. JEP, JEP!
 
Klo. 11.20 Hemotologian osastolle,
jossa lääkäri (nainen) pyytää
minun riisumaan itseni alshousilleen,
voihan jummi jammi, mitä vielä.
Pitkään venyneen (asiallisen) tutkimuksen jälkeen,
jälleen saan
kuulla olevani valmis kantasoluluovutukseen 06.09.09 Meikussa, tulen
aiheen tiimoilta viettämään kolme (3 vrk) vuorokautta, soitelkaa!   

Kun jo luulin, että kaikki on ohi, tokaisikin lääkäri, että menkää
makuullenne,  meidän tulee ottaa vielä luuydinnäyte,
 että kiitos vaan.
Läpi rintalastani ja jonkinmoinen luuporaus, josta edetään
luuytimeeni, josta  imuputkella otetaan luuydintä ja
tulihan sitä nestettä.
Saako rutista. No ei, mutta todeta saa,
että sattuu se minuakin, vaikka
toiset väittävät minun olevan ”TARZAN”. Eikö viidakon herraakin joskus "metropolissa ahdistettuna" satu,
 mene ja tiedä?

Tähän loppuun laitan luvallanne epilogin= (loppulausuman)!
Yhteiskunnallisesti politiikko on statukseltaan henkilö, henkilö, jonka tulee kestää yhteiskunnallista moitetta, (ns. politiikatonta
kansalaista) huomattavasti enempi. Lisäksi häneltä,
siis politiikolta
evätään (osin) oikeus määräävään ihmisoikeuteen esim. kunnianloukkaus- syyteharkintaan. Politiikassa taas arvostus ja karisma hankitaan sporttisella ja selkeällä ulosannilla. Lisäksi tulee omata tietoa noin ”norsullinen”, mutta se mikä minua rassaa on tuo ikuinen tabu, miksi meidän tulee aina negat sälyttää vastapelureiden syyksi? (siis negat). No, olen jo pelin oppinut,
olkaa ihan iisisti ja lukekaa artikkeleitani, kiitos.
Sporttinen ja aina ”välkehtivä”, voiko sitä olla vakavasti sairas
politiikassa  mukana liitelevä kuuskymppinen? Ja nyt niitä palautteita ja sassiin, joo, joo!

info@sittnikow.fi    P.0400-790949

JATKUU  jälkeen   09.09.09   Terveisin politiikan ”liehuletti”= ei kauaa lettiä, meinaan hoidot tulee viemään ne loputkin!

 JATKUU, usko pois.


31.08.09 klo. 8-9.00

Meilahden sairaalassa tehtävä ultraäänitutkimus kohdallani

osoitti sydämeni olevan  kunnossa, joskin normaaleiksi ei voi mainita noita Helsingin aamuruuhkia, saati
Meikusta pysäköintipaikan
löytymistä. Nuo kaksi yhtälöä saavat kyllä
ultrat pomppimaan, joskaan kohdallani ei niin
käynyt tälläkertaa.

   06.09.09 Meilahden sairaalaan sisään klo. 18.00 ja hematologian osastolle 141 (14.ta kerros), jossa  huoneeseen 12, sairaalavaatteet päälle ja petinpohjalle, eipä mennyt aikaakaan kun labrasta tuli hoitaja kärryineen ja hän  pyysi paljastamaan käsivarteni, tyrkkäsinkin hänelle  vasemman käteni, joka on vähäarkaisempi kuin oikea käteni. Tiedustelinkin mistä moinen mahtaa johtua ja sain loogisen vastauksen, johon olin kohtuu tyytyväinen, eli tässäpä vastaus: käsi jolla kirjoitat ja/tai työskentelet on kuulemma se arempi, no tiedänpähän tuonkin jatkossa!
Hoitajien saatua labran tulokset, joiden oletin kohdallani olevan ok ja näin
alkoi tiputukseni, tiputuksessa liuoksia sain yhtäjaksoisesti kaksi ja puoli vuorokautta (trombosyyttejä,sytöstaatteja,leukosyyttejä,
suolaliuosta etc).

Tuolla kolmenpäivän reissullani ja näillä tiputuksilla oli vinha hakuisuusperä, eli sillä "pakotettiin" luuydinnesteeni verenkiertooni, jotta
seuraavalla viikolla saadaan aikaiseksi kantasolu-
luovutus verenkierrostani.
Viettämästäni ajasta sairaalassa osoitan

kiitokseni henkilökunnalle, sekä kohtuu hyvälle ruualle, jota suotta useasti moititaan, mutta miksi? Kantasolujani kierrätettiin (hieno tekninen laite) neljä tuntia yhtäjaksoisesti ja tuloksena oli "pussillinen tavaraa", jonka sisältö käsittelyn jälkeen pakastettiin  odottamaan tulevaa siirtoa kehooni, tosin sulatettuna!

 KIRJOITELMASSANI EN PYRI LÄÄKETIETEELLISIIN TARKOITUSPERIIN, ENKÄ SITEN OHJEISTA OMAKOHTAISIN KOKEMUKSIN KOHTALO-
TOVEREITANI. HOIDOT SEKÄ POTILAAT OVAT HYVINYKSILÖLLISIÄ.
Jätänkin lähes kaikki arvot ja lääketieteelliset termit sairaanhoitohenkilöstön hoteihin ja keskityn kertomaan maallikon  näkemyksen sairaudestaan.
 

13.09.09 Sisään Meilahden sairaalaan, jossa vietinkin viisi seuraavaa
vuorokautta elämästäni, no tuo on lyhyt aika viettää elämästään jatko-
elämälleen. Neljästoista kerros mahdollisti "ikkunatutkimukseni" laajemminkin

Meilahden  kauniisiin maisemiin, mutta erityisen kiinnostunut olin Veikko veljeni entisestä toimipaikasta, joka sattui olemaan remontissa ja  huputettuna (muovilla), niin tuo Veikon toimipaikka oli  Helsingin höyryvoimalaitos, joka lämmitti aikanaan isohkon osan
sairaala-rakennuksista Meilahdessa.
 Vieraillessani veljeni työpaikalla, en olisi uskonut tarvitsevani niin kipeästi tuon yhteisön apua, jota nyt olen saanut,
voinenkin vain nöyränä kiittää tuosta.
Meinasipa itse aihe karata jälleen kerran,
mutta väliäpä tuolla. Mennäkseni itse aiheeseen
toteankin nuo viisi vuorokautta olevan verikokeiden, tiputusten, kuumemittausten (etc) täyttämää aikaa. Katetrin asennus kaulaani jääköön huomiotta,
sillä löytyihän minullekkin  toimenpide joka ……,
se siitä.

Kotiuttamiseni viivästyi  korkeahkon cerpin ja kuumeen takia, niin toi
cerppi on tulehdusarvo, joka kohdallani oli
200, 98, 53, 10 kun suosite on 3.
Lisäksi kuumeilua  lukemiin 38,9.
 No näillä mentiin päivä kerrallaan!

 

06.10.09  Labra Porvoon srl.  "Täyskatsastus" 14.10.09 Porvoon srl, jossa  määritetään kuntoni
19.10.09  kantasolusiirtoani varten.
Kantasolusiirroltani
odotankin todella paljon,
 joten saapas nähdä mitä kenkä tekee?

Hyvää ja tervettä syksyä!

PALATAAN ASIAAN 

Tervehtien  "Ammattipotilas".
Moi ystäväni!

On todella hienoa, että olette jaksaneet seurata sairaskertomustani, jossa ei ole ollut paljoltikaan elämäni kannalta
myönteistä. Kunnes 19.10.09 astuin uljaasti, mutta pelonsekaisin tuntein Meilahden osastolle 11 (veritaudit), jossa minut otti vastaan
sairaanhoitaja todeten, että saimmeko uuden potilaan, johon vastasin myöntävästi ja niin minut ohjattiin  suojaeristettyyn
huoneeseen. Vaihdoin sairaalavaatteet ylleni ja hyvästelin rakastamani vaimon. Kun ovet sulkeutuivat ja jäin huoneeseeni
yksin, vasta tuolloin ymmärsin olevani vakavasti sairas ja tarvitsevani
myös luojani apua hoitojeni onnistumiseen. No eipä minulle jätetty aikaa miettiä syntyjäni,  kun sairaanhoitaja tuli opastamaan
tulevia omatehtäviä; kuumeenmittaus, paino, ruokailut,juomisten etc. kirjaaminen.

Tiedot tuli merkitä tauluille aamuin illoin, josta nuo tiedot siirtyivät sairaala-
kansiooni. Vessassa oli oma taulu, johon tuli merkitä
vatsan toiminta jne., jotka tietoina olivat hyvin ratkaisevia hoitojeni edistyksen/takapakkien kannalta ja niin otin nuo hoitaakseni.

Katetrin asennus kehooni oli sovittu asennettavaksi heti 19.10.09, mutta
kuinka ollakaan tuona ratkaisevana päivänä syttyi leikkaussalissa tulipalo,
joka taas puolestaan viivästytti katetrin asennusta kaksi päivää ja näin
sain tuon ”elämänlankani” kehooni 21.10.09. Tuosta päivästä alkoi
kehoni ”puhdistus”.  Puhdistus jokapäiväisine tiputuksineen (25 päivää), voi luojani! Sairasvuoteella oli käteni usein ristssä rukoillen kivuttomasta
elämästä. Etenin kuumeisena 38,9, luustokipujen, korkean tulehdusarvon 220,
pahoinvoinnin ja ripuloinnin kera (tulehdusarvon syyksi ilmeni suolistoon
tullut kivulias vaurio), tuota houreista ja erittäin kivuliasta aikaa elämääni
suotiin neljätoista päivää. Keskustellessani tästä ajasta sairaanhoitajani kanssa,
sain selville, että potilaat masentuvat ja menettävät elämänhalunsa ja lisäksi he useasti
toimivat ajattelemattomuuttaan itseään vastaan (itsarit etc-osin omia päätelmiäni).
No enpä olisi itsellenikään suonut toista
”helvetillistä” kaksiviikkoista, jonka koin elämäni
raskaimmaksi ajaksi Nikin menetyksen jälkeen.

 En näe aiheelliseksi eritellä
tässä lääkintä-
termejä, joita onnistuneesti sain urkittua
 useissa keskusteluissani (psyykkiskeskutelut).

Vihdoinkin, vau 11.11.09 purettiin suojaeristykseni, josta aavistelin
kotiinpääsyä  omieni luokse.
Sinikka nouti minut 12.11.09 klo. 16.20 turvalliseen ja lämpimään kotiin,
kotiin jonka tarkoitus sydämessäni  vahvistuu päivä päivältä.

Lukuja sairaalaselämästäni.

40 piikkiä/ mahtui  tuohon 25-vuorokauteen.

25 vuorokautta tiputuksessa (sanoinkin tiputustankoa joulukuuseksi, koska
siinä oli parhaimmillaan kerralla luvaton määrä pääverisuoneeni tiputettavaa).

Lääkitykseni oli voimakkaiden kipulääkkeiden lisäksi pahoinvointia estäviä etc.

Magneettikuvaukset, sydänultrat, keuhkokuvat,veriviljelyt,pullopuhallukset
ym.ym.

Jatkuva suonensisäinen ruokinta. 
(oksentelin kaiken suusta ruokitun).

Laihduin tuolla reissullani yhdeksän kiloa.
 (no olinkin liiaksi
ylipainoinen ennen sairaalareissuani)
Ja näin mietinkin syytä suojaeristykselleni. Kas pääsivät tarkkailemaan, mitä
Sinikka ja te muut "ruokakassissanne" minulle kannatte  (no shoukki, shoukki!).

 

Mitä jatkossa?

Toipilaana kolme kuukautta, aika, jolloin olen erityisen vastustuskyvytön.

Käyn antamassa määräajoin verinäytteeni ja tapaan hematologeja Meilahden
sairaalassa.

Rokotusohjelmani sisältää kymmenen uutta piikkiä kehooni. (kantasolukäsittelyssä menetin
kaikki ”rokotusturvat”, jotka olin aiemmin kehooni saanut).

Ja armoton "pilleristin" elämä kohdallani jatkuu päivittäin, mutta laillisesti!

Nyt jäänkin odottamaan tuota hoitovapaata elämääni, jota tietojeni mukaan
tuli (2 v) kaksi

vuotta. Vain Luojani suo elämäni määrän ja siten elän päivän kerrallaan,
mutta rakkaan vaimoni ja
läheisteni tuella elänkin vielä PITKÄÄN!

Suomen terveydenhoito on parasta A-luokkaa, josta arvostukseni terveydenhoidon ammattilaisille!

Tässä viittaan kokemaani, niin Porvoon kuin Meilahdenkin hematologian
osastoilla , KIITOKSENI!

 DEISMI= Jumalan luoma maailma muuttuu kerran asetettujen luonnonlakien
mukaan, kuin kohdallani kävi.

120s = Lääkärini käyttämä aika, jonka ajan hän käytti kertoakseen
sairaudestani  (kaksi minuuttia).
 

SYÖPÄ ON RAUKKIS, JOKA ON OLEVINAAN IHMISKEHOA VOIMAKKAAMPI, MUTTA UNOHTAA,
ETTÄ
SEN TULEE SEURATA MYÖS KUOLEMAAN.

 Tulen muistamaan Teidät kaikki sydämessäni ponnekkaina kannustajinani,
kiitos siitä!

 

HYVÄÄ JATKOA  ELÄMÄÄNNE!

Pentti Sittnikow   ”ammattipotilas”   

info@sittnikow.fi    P.0400-790949
Takaisin!